keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Mitä sitten tapahtui?

Oikeuden valmisteluistunnossa loppuvuodesta 2010 päädyimme sopimaan riidan, koska kaupan purku ei ollut mahdollinen.Jäimme odottamaan korvauksia, joita ei koskaan tullut. Saamme ulosoton kautta 110€ kuukaudessa. Myyjäosapuoli on meille velkaa vielä 29 000 ja korot. Tuo ulosoton kautta saamamme summa ei riitä edes korkoihin.

Alunalkaen, kun kesällä 2009 jouduimme muuttamaan väliaikaiseen asuntoomme, anoin pankilta lyhennysvapaita.Menetimme vuokratulot, jota olisimme kiinteistöstämme saaneet. Tilalle saimme vuokramenot.
Olen onnellinen, että löysimme todella edullisen kerrostalokolmion suhteellisen kivalla sijainnilla.
Saimme muutettua vähän ennen kuin toinen lapsemme syntyi.Muutto oli ahdistava ja hektinen, nopeasti tavarat talteen ja menoksi!

Iso osa omaisuuttamme jäi vielä vanhalle talolle, sen vinteille ja varastoihin. Loput tungettiin pikapikaa alakerran häkkivarastoon, sullottuna pahvilaatikoihin ja jätesäkkeihin.

Siirtyminen 200m2 omakotitalosta 70m2 kolmioon ei ollut ihan kitkaton, ja minä ison raskausmahani kanssa olin pääpiirteittäin hyödytön.
Kiitos muuton onnistumisesta kuului ihanille ja rakkaille ystävillemme, jotka auttoivat pyytettä.
Pankki myönsi lyhennysvapaat, ja suunnittelimme erilaisia vaihtoehtoja talon korjaamiseen.

Ymmärsimme, että remontti on paisunut yli mahdollisuuksiemme. Suunnittelimme rahoitusta ARAn kautta, mutta se ei sitten ollutkaan kovin mahdollinen tie.
Ara ei kai myönnä avustuksia osakeyhtiömuotoiseen asumiseen, ja sitä paritalomme olisi ollut. Jos toisesta päästä taloa ei voisi irrottaa vuokrahuoneistoa, ei meillä olisi mahdollisuutta maksaa lainaa.Myös se, että vain osa talosta korjattaisiin ei tulisi kyseeseen, sillä silloin toiseen päähän taloa jäisi terveyshaitta.
Toki myöskään asuntoa ei voisi korjata yksin meille, sillä se on liian iso.Myöskään puolikkaan talon myyminen ei onnistuisi, talo olisi edelleen asunto-osakeyhtiö.Lisäksi hakemukset ovat vaativat. Ohessa lista hakemuksen liitteistä: 




TERVEYSHAITTA-AVUSTUKSEN HAKEMUSASIAKIRJAT

Hakemuslomake on (ARA 35) ja siihen on liitettävä seuraavat asiakirjat:


1) jäljennös kiinteistön kauppakirjasta sekä kaupanteon yhteydessä laaditusta kuntoarviosta tai -kartoituksesta


2) selvitys myyjän korvausvastuusta (jäljennökset mahdollisista sopimuksista ja oikeuden tuomioista)


3) olemassa olevat kohteen pääpiirustukset (rakennuslupakuvat)


4) kunnan terveydensuojeluviranomaisen tarkastuspöytäkirja asuinrakennuksen/asunnon terveyshaitasta tai kosteusvauriosta


5) kohteen vaurio- tai kosteuskartoitustutkimukset ja –selvitykset tai – raportit, näiden tekijätahon tutkimusmenetelmien luotettavuudesta, asiantuntemuksesta ja pätevyydestä tulee olla terveydensuojelu-viranomaisen hyväksyntä


6) ja näiden perusteella kosteus- ja mikrobivauriokorjauksiin perehtyneen suunnittelijan laatimat kohteen korjaussuunnitelmat työselityksineen ja piirustuksineen sekä vauriokorjausta koskeva kustannusarvio korjaus-toimenpiteittäin eriteltynä.


Terveyshaitan poistamiseksi hyväksyttäviin kustannuksiin kuuluvat kustannukset vain sellaisistakorjaustoimenpiteistä, joiden osalta kunnan terveydensuojeluviranomainen on todennut terveyshaitan tai kosteusvaurion.


7) sosiaaliviranomaisen lausunto tarvittaessa


8) ruokakunnan kaikkia jäseniä koskevat verotuspäätökset ja esitäytetyn veroilmoituksen erittelyosa viimeksi toimitetusta verotuksesta tai verotuslaskelma verottajalta


9) työnantajan todistus nykyisistä kuukausituloista ja/tai vastaava todistus eläketuloista ja tapaturma- yms. korvauksista. Todistuksesta tulee käydä ilmi brutto- ja nettotulot.


10) selvitys ruokakunnan varallisuudesta, hakemuslomakkeen varallisuuskohtaan (=säästöt sekä myytävissä oleva omaisuus) tai lomake ARA 35L


11) kiinteistöverolippu hakemista edelliseltä vuodelta


12) selvitykset hakijaruokakunnan veloista: kutakin velkaa koskien velanantajan todistus, josta käy selville velan myöntöpäivä, velan määrä myönnettäessä, tarkoitus, jäljellä oleva lainapääoma sekä velanhoidon kuukausikustannukset


13) todistukset ruokakunnan toistuvista menoista kuten päivähoito-, sairauskulu ja elatusmaksut sekä niihin rinnastettavat merkittävät toistuvat menot. Kuukausittaisina työmatkakuluina otetaan huomioon verottajan hyväksymä matkakulu jaettuna yhdellätoista.

Asumismenot huomiodaan asumistuen määräytymisperusteiden mukaisesti, joten asumismenoja ei tarvitse selvittää erillisillä liitteillä.


14) selvitykset muista asiaan vaikuttavista olosuhteista, joihin hakija haluaa vedota


15) selvitys ja merkinnät hakemuslomakkeen "Rahoitus – muuta korvausta" – kohtaan siitä, saako tai onko hakija saanut korvausta muualta ja minkä verran (esim. vakuutuskorvaukset, korvaukset myyjältä). Todistukset korvauksista on liitettävä hakemukseen.


16) korjauskustannusten rahoitussuunnitelma, jossa on eriteltävä kohteen koko rahoitus (esim. ilmoitettava oman työn osuus ja korvaukset). Jos korjaus on tarkoitus rahoittaa luotolla, on luotonantajalta hankittava luottolupaus, josta käyvät selville luoton määrä, laina-aika, korkoprosentti ja luotosta aiheutuvat kuukausikustannukset.


Lisäksi ARA voi pyytää muut tarvittavat lausunnot kunnan viranomaisilta (esim. rakennustarkastajalta).


Jos avustusta haetaan asunnon rakentamiseen tai hankintaan sillä perusteella, että nykyinen asunto on terveyshaittojen vuoksi käynyt asumis- tai korjauskelvottomaksi, on hakemukseen liitettävä edellisten lisäksi:


17) luotettavan asiantuntijan (sekä rakennusteknillistä että asumisterveydellistä asiantuntijuutta omaavan) selvitys nykyisen asunnon korjauskelvottomuudesta.



 Huh. Toivotonta, hakemuksen lähettäminenkin tulisi maksamaan jo tuhansia euroja.
Meidän talous alkoi tekemään miinusta n. 1000€ kuukaudessa; vuokratulojen menetys ja vuokramenojen "saavutus".
Olimme saaneet hinnanalennusta aikaisemmin myyjäosapuolen kanssa sopimastamme alapohjasta, ja tässä tilanteessa rahat tulivat tarpeeseen. Purkukustannuksiakin kertyi.

Hakemuksissa tosin kysytään, että minne hinnanalennukset on käytetty. "Elämiseen" tuskin on validi peruste, vaikka siihen ne rahat menivätkin. Jokapäiväisiin kuluihin. Vuokraan, sähköön, kiinteistöveroon, jätehuoltoon... Lainan korkoihin. Lainan, joka vaikutti jo tässä vaiheessa siltä, että emme voisi sitä maksaa.
Tällä hetkellä toiveissammehan on myös se, että jos taloa ei saada kuntoon "jollakin IHMEELLÄ", me hakeudumme velkajärjestelyyn. Sinnekin varmaan pitäisi löytää jostakin kuitteja n. 40 000€ edestä, koska hinnanalennus on nyt syöty, kun tappiota olemme tehneet vuosikaudet.Mutta palataksemme takaisin muuton jälkeiseen aikaan.

Minua ahdistaa kerrostalossa. Olimme ostaneet ihanan talon ja ihanan pihan. Minulla oli vauva kainalossa ja 2,5-vuotias poika juoksemassa ympäriinsä.Miten toimin, mitä teen?

Kerrostalon seinät kaatuivat päälle. Takaraivossani oli koko ajan ajatus: pitäisi tehdä sitä, pitäisi tehdä tätä... Ja eih, eih, eih, kaikki tuntui niin pahalle. Kävimme välillä talomme pihassa, keräämässä luumuja ja omenoita. Oksetti. Pelkkä talon näkeminen tuntui fyysisesti niin pahalta.

Välillä pieni toivonpilkahdus; kyllä me tämän saamme järjestymään. Mutta sitten taas epätoivo; Miten helkatissa???
Meillä on jo velkaa aika lailla maksimi, mihin meillä on varaa. Lisää ei voi ottaa.

Lisäksi talo toimii jo olemassa olevan velan vakuutena. Mistä lisävakuuksia? Onnekkaita olemme siinä, että velka oli omatakauksin. Nyt kun emme sitä voi maksaa, emme istu tuleen kuin omalla perseellämme, emmekä ole pilanneet kenenkään läheisemme elämää.
Onneksi.

Taloa ei voi korjata "pikku hiljaa", kun pilalla on niinkin perustavanlaatuiset asiat kuin katto, välipohja ja alapohja, sekä runko ja perustukset osittain. Ainakin nämä isot asiat pitäisi rykäistä kerralla kuntoon, pintoja voi rakentaa pikkuhiljaa.
Mutta miten, millä? Ei mitenkään, ei millään.Jossakin välissä pankki kävi arvioitsemassa talon sen perusteella, minkä arvoinen se olisi valmiina, kaikkine tasoparannuksineen, mitä olimme suunnitelleet (kylpyhuone, kodinhoitohuone jne.) ja arvio oli n. 150 000€. Lainaa on jo 11500€.

Talon kunnotaminen vaatisi erinäisten rakennusyhtiöiden arvioiden mukaan noin 80 000€. Maksaisimme 200 000 talosta, jonka arvo ei olisi sitä lähellekään? Ja miten maksaisimme 200 000€ lainaa, kun satatonniakin tekee tiukkaa?

Oloni huononi. Sairastuin stressin ja ahdistuksen takia psoriasikseen, ja masennuin. Tarvitsin lääkkeet, että selvisin päivästä toiseen. Jouduin irtisanoutumaan työstäni, koska terveydellinen tilani ei soveltunut työskentelyyn entisissä tehtävissäni. Nivelrikko viimeisteli työkuntoni verrattaen tehokkaasti.

Lapset alkoivat oirehtimaan väsymystäni. Pienempi on vaativa, isompi vetäytyy syrjään. Lapset kärsivät siitä, kun äiti on rikki.
Parisuhde ihme kyllä kestää, mistä olen äärettömän onnellinen.
Aloin käymään mielenterveyshoitajalla, psykiatrian polillakin pyörähdin. Saimme perhetyön avuksemme.

Kaikki kysyivät miten he voisivat auttaa?En tiennyt. Tai tiesin. Antamalla minulle taloni takaisin. Eihän se ole realistista, ei he siihen pysty.
Mutta siihen minä edelleenkin ehkä lapsellisesti uskon, että jos minulla olisi sellainen "normaali tilanne"; toistasataa tuhatta asuntovelkaa, oma talo ja lapset, pärjäisin. Nyt olen jokseensakin katkeroitunut ja ahdistunut.
En ymmärrä, miten näin voi käydä. Miksi meille? Miksi niin monelle muullekin?

Mikä on oikeusturva, mikä on myyjän vastuu?
Miksi myyjä voi levittää kätensä ja sanoa, että hänellä ei ole varaa?Miksi meillä pitäisi olla varaa? Me emme tehneet mitään väärin, emme pimitelleet tai peitelleet mitään, otimme selvää, tutkimme.

Mutta niin, miten voisimme auttaa? En tiedä.
Univaikeudet ovat jokaöinen ongelma, en voi nukkua. Ahdistun, ajatus kiertää kehää.Talomme. Meidän koti. Tuntui, että en pääse raahautumaan edes lasten kanssa ulos. Kerrostalossa on liuta tekemättömiä töitä, ja voin vain mennä ulos ja istua hiekkalaatikon reunalla.

Omakotitalossamme voisin mennä lasten kanssa ulos ja kantaa vaikka puita tai tehdä lumitöitä. Voisin laittaa ruoan uuniin ja vilkaista välillä, onko se jo valmis.
Lapset leikkisivät turvallisella aidatulla pihalla.

Minä olen surullinen. Katkera. Oloni synkkeni. Asiat jäivät. Ne vain jäivät. En tiennyt mitä tehdä, tuntui, että mitään ei voi tehdä.Ja nyt ollaan tässä.

Pankki ei myönnä enää lyhennysvapaita. Eli tappiot kasvavat. Vararahastoa ei enää ole, se on syöty jo. Meidän pitäisi pystyä maksamaan laina, vuokra ja kaikki juoksevat menot, ja edelleen menetämme vuokratulot, jotka olivat olennainen osa laskelmiamme siitä, että pärjäämme.

Talo laitettiin viimein myyntiin, jotta velkasaneeraukseen hakeutuminen olisi helpompaa.Minä en tiedä, että mitä nyt tapahtuu.

En tiedä, että uskonko ihmeisiin
.

KOKO SOTKU

Olimme etsineet mieheni kanssa omaa kotia Heinolasta jo pidemmän aikaa, ja päädyimme 2007 joulukuussa ostamaan Tommolan kaupunginosasta ison, n. 200m2 omakotitalon, joka oli aikanaan rakennettu kahdessa osassa vuosina ’39-’47.
Myyjänä oli aviopari, vaimo omisti talon kokonaan. Talo oli iso, ja täydellinen tarkoituksiimme.
 

Pystyisimme vuokraamaan toisen päädyn yläkerrasta, jolloin vuokralainen osaltaan auttaisi kattamaan lainoja, ja meillä ei olisi hätää, vaikka esimerkiksi toinen meistä jäisi syystä tai toisesta työttömäksikin.

Lisäksi talossa olisi tilaa suorittaa pintaremontteja vaikka huone kerrallaan. Taloon oli tehty kuntokartoitus, jonka mukaan mitään erityisiä korjaustoimenpiteitä ei havaittu tarvittavan.

Toki normaalit huoltotoimenpiteet olisi suoritettava, routinut pihan sadevesikaivo suositeltiin korjattavaksi aiemmin, sekä mainita löytyi myös siitä, että sadevesiä ei oltu ohjattu hallitusti; suosituksena salaojituksen asentaminen.

Muutimme mieheni ja 1-vuotiaan poikamme kanssa taloon 2008 tammikuussa. Jo talvella havaitsimme, että lattia oli tietyin kohdin todella kylmä. Mietimme, että mahdollisesti alapohjan eristeissä saattaisi olla jotain vikaa.


Kesällä sitten ryömimme alapohjaan tuuletusluukun kautta, ja näky oli masentava.

Alapohjan rakenteet olivat osin lahonneet ja romahtaneet alas ja maatuneet. Lattia oli tuettu kepakoin ja tiiliskivin.
Otimme yhteyttä alkuperäisen kuntokartoituksen tekijään, ja hän tuli tekemään uuden raportin alapohjan osalta. Mietimme mitä tehdä. Myyjää piti reklamoida, ja näin teinkin kirjallisesti sähköpostilla. Saimme lopulta rakennusvirhekartoituksen, ja myyjäosapuoli tuli tutustumaan tilanteeseen talollemme 15.11.2008


Allekirjoitimme sopimuksen jossa sovimme, että myyjäosapuoli korjaisi lattian:

”Myyjät kävivät paikan päällä tutustumassa alapohjan vaurioihin. Sovimme, että toimiin lattian purkamisen tai korjaamisen osalta ei ryhdytä ennen toukokuuta 2009 (talven takia.) Sovimme myös, että myyjä tulee keväällä purkamaan lattiaa vauriokohdanalueelta, ja pyydämme paikalle virallinen tarkastaja määrittämään vaurioidenlaadun ja korjauksen tarpeen. Tämän jälkeen teemme jatkosuunnitelmat korjaamisesta ja/tai korvauksesta.”


Kevät koitti ja tutkailimme tilannetta. Olin tullut raskaaksi, odotin toista lastamme. Ahdistus siitä, saadaanko asia selväksi ja remontti valmiiksi ennen vauvan syntymää elokuussa oli valtaisaa.



23.4.2009 lähetin myyjäosapuolelle sopimusluonnoksen korjaustöistä:


Remontin kohde
Anjalankatu 13, 18130 Heinola (Kiinteistötunnus 111-6-21-4)
Kauppakirja tehty 17.12 2007

Sopimuksen osapuolina ovat
Myyjinä
*nimi, henkilötunnus* (1/1)
Ja avioliittolain tarkoittaman suostumuksen tähän kauppaan on antanut
*nimi, henkilötunnus*
Ostajina
Mari Mäki (henkilötunnus) (1/2)
Ja Tero Mäki (henkilötunnus) (1/2)

Korjauksen kustannuksista rakenteiden purkamisen ja korjaamisen osalta vastaa myyjät

*nimet* (edempänä Myyjät):
-Kantavat rakenteet
-Alapohjan muut rakenteet
-Eristeet
-Lattia (lukuun ottamatta pintamateriaaleja mm. muovimatto, joka on ollut nähtävissä
kaupanteon yhteydessä)
-Mahdolliset purkutöiden myötä paljastuvat vauriot jotka johtuvat alapohjan
vesivauriosta, esimerkiksi seiniin noussut home ja/tai kosteusvaurio. Nämä koskien
ainoastaan piileviä vikoja, joita ei ole ollut mahdollista havaita kaupanteon aikaan.
-Edellä mainittuihin kohtiin tarvittavien asianmukaisten rakennusmateriaalinen hankita.
-Materiaalien laadusta ja kelpoisuudesta huolehtii vastaava työnjohtaja. Materiaalien
tulee olla laadultaan hyviä, uudelleenkäytettyjä materiaaleja ei voi hyväksyä, koska
kyseessä on kantavan rakenteen ja homevaurion korjaaminen.
-Rakennus- ja purkujätteestä asianmukaisesti huolehtiminen

Korjauksen kustannuksista pintamateriaalien hankkimisen ja asentamisen osalta vastaa

ostajat Tero ja Mari Mäki (enempänä Ostajat)

Kustannuksista remontin yhteydessä suoritettavien muutostöiden osalta vastaa ostajat

(Näihin muutostöihin kuuluu mm. kylpyhuoneen rakentaminen, viemäröinnit,
kylpyhuoneen alapohjan valutyöt, pintamateriaalit, poislukien työmaavalvonta ja
lupamaksut.)

Toimenpide-/Rakennusluvasta aiheutuvista kustannuksista vastaa ostajat.


Myyjät vastaavat vastaavan työnjohtajan ja pääsuunnittelijan palkkiosta.

(Tämän ostajat ovat katsoneet kohtuulliseksi korvaukseksi remontista aiheutuvasta
haitasta asumiselle ja elämiselle.)

Remontti ja aikataulu

-Remontti alkaa purkutöin Toukokuun alussa (Tämä kohta riippuen lupa-asioiden
järjestymisestä)
-Purkutöiden jälkeen määritellään vahingon laajuus ja tarkat korjaustoimenpiteet, paikalla
Vastaava työnjohtaja.
-Purku- ja jälleenrakennustyöt myyjän vastuualueen osalta kestävät korkeintaan kaksi
kuukautta (Toukokuun ensimmäinen pvä -> kesäkuun viimeinen pvä, tässäkin aika
sidonnainen kahteen kuukauteen purkutöiden aloittamisesta, ei tarkkoihin päivämääriin
johtuen lupa-asioista)

Viimeinen takaraja remontin valmistumiselle on siis 8 kalenteriviikkoa purkutöiden

aloittamisesta.

Mikäli myyjät valitsemine avustajineen eivät jostakin syystä saata remonttia valmiiksi

omalta osuudeltaan sovitussa aikataulussa, ostajilla on oikeus teetättää remontti myyjien
laskuun valitsemallaan rakennusliikkeellä.
Tällaisiksi syiksi luetaan esimerkiksi sairastuminen, tapaturma, kuolemantapaus tai
muu viivytys, työn keskeyttäminen/keskeytyminen tai omaehtoinen korjausprojektista
luopuminen.

Huomio!:

Remontin aikana jokainen vastaa omasta tapaturmavakuutuksestaan.
Ostajat eivät siis ole työnantajia/talkoiden järjestäjiä tms. ja näin ollen eivät ole
velvollisia järjestämään tapaturmavakuutusta rakennustöissä oleville myyjille tai heidän
valitsemille avustajille.
Paikka, aika, allekirjoitukset



Olin pyytänyt mahdollisia korjauksia sopimusluonnokseen, mutta myyjäosapuoli vaikutti epäileväiseltä, kun esille tuli valvontakysymykset ja rakennusluvat. He perääntyivät tässä vaiheessa mahdollisista korjaustöistä, ja ilmoittivat, että hinnanalennus olisi sopivampi tapa edetä. Tämän toki hyväksyimme.

Olimme uudelleen yhteydessä myyjäosapuoleen tutkittuamme vaihtoehtoja:
” Hei! Kävimme muutamalla arvioitsijalla, ja pyysimme suullisen arvion kiinteistöstä *nimi* tekemän kuntokartoituksen ja rakennusvirhekartoituksen perusteella. Arviot liikkuivat suurin piirtein samoissa luvuissa. Eli mahdollinen hinta-arvio olisi n. 69 000€. Myös itse ajattelisimme samoilla linjoilla, tuskin olisimme maksaneet kiinteistöstä yli 70 000€ jos olisimme kaupantekohetkellä tienneet, että mahdollisesti noin 30-40m2 alakerran alapohjasta on vaurioitunut ja purettava, mukaan lukien jopa mahdollisesti homevaurioituneet seinät... (Myynti-ilmoituksessa siis olisi esim. "kartoittamaton vesivahinko")

Mikäli tahdotte, voimme pyytää myös maksullisen arvioijan paikan päälle jostakin kiinteistönvälitystoimistosta. He ottavat tästä maksullisesta kirjallisesta arviosta n. 300–350€. Sitä summaa voisi sitten käyttää kiinteän korvauksen määrääjänä Maakaaren mukaan. Eli kiinteistön arvo olisi arviolta n. 3/5 kauppahinnasta jonka maksoimme. Näin pikaisesti laskien Maakaaren mukaan hinnanalennus olisi siis arvioituna 46000€.


Eli mitä vaihtoehtoja nyt olisi?

1) Alkuperäisessä suunnitelmassa pysyminen, eli te tulisitte itse korjaamaan alapohjan vauriot (Tästä tarvitsisi sitten tehdä se virallinen sopimus)
2) Hinnanalennus, eli maksatte meille tuon arvioidun Maakaaren mukaisen n. 46 000€ (Tästäkin kirjalliset sopimukset tietenkin)
3) Kompromissiratkaisu, jossa Teetätätte/teetätämme remontin rakennusyhtiöllä teidän laskuunne (Alapohjan vaurioiden ja kosteusvauriosta mahdollisen seiniin nousseen homeen yms. osalta vain tietenkin, ei toki meidän kylpyhuoneen), jolloin remontin kustannukset mahdollisesti saattaisivat jäädä alle tuon 46000€, ja korvaussumma olisi sitten tarkalleen se mitä kustannuksiin menee eikä arvio. (Ja tämäkin toki on oltava paperilla epäselvyyksien välttämiseksi)

Miltäs kuulostaa? Olemme valmiita neuvottelemaan hyvässä hengessä sopimuksesta ja korvaussummastakin, voitte mielellään esittää oman arvionne. Vai löydättekö kenties vielä muita ratkaisuja?

Ystävällisin terveisin Mari ja Tero Mäki”



Erinäisten viivästysten ja hankaluuksien jälkeen saimme sorvattua hinnanalennussopimuksen 37. 800€, joka kattoi ainoastaan alapohjan vauriot, vaikka lakimies yritti painostaa allekirjoittamaan sopimus, joka kattaisi kaikki mahdolliset laatuvirheet koko kiinteistön osalta.

(Taistelin hänen kanssaan puhelimessa tunnin verran. Valitettavasti nimenomaan puhelimessa, koska näin minulla ei ole kirjallisia todisteita.) Sopimusta tehdessä apunamme oli tämä sama lakimies, joka sanoi olevansa neutraali osapuoli sekä myyjän, että ostajan välissä, eikä hän toki voisi mahdollisesti myöhemmin edustaa meitä kumpaakaan. En tiedä, että oliko lakimiehellä jotain omia yhteyksiä myyjiin.

Hinnanalennussopimus allekirjoitettiin 6.5.2009 ja se maksettiin tilillemme aika lailla heti.

Aloitimme korjaustyöt purkutoimenpitein.
Tarkoituksena oli avata alapohja, korjata vaurioituneet rakenteet ja rakentaa sisätiloihin kylpyhuone. Eräs rakennusmies huomasi tulevan kodinhoitohuoneen puupaneloidussa katossa pienen mustan jäljen, aivan kuin kosteusjäljen.

Avasimme katon. Alta löytyi levytetty katto pahemmin kosteusjäljin. Poistimme tämänkin katon, ja sen alta löytyi varsin pahoin vaurioitunut kosteusvaurioitunut alkuperäinen paneelikatto.
Laajensimme purkutoimia yläkertaan; kosteus vaikutti valuneen ylhäältä päin. Yläkerran rakenteetkin olivat monikerroksiset, uutta pintaa oli rakennettu entisten päälle, ja vanhat kosteusvauriot olivat piiloteltu varsin taitavasti.

Kosteus oli suurilta osin valunut vuotaneen katon ansiosta rakenteisiin ja lahottanut eristepuruja ja kantavia rakenteita. Osan kosteusvaurioista oli aiheuttanut myös vuotava yläkerran vesipiste.

Välipohja oli painunut ja vino, se oli oikaistu koolauksin. Olo oli nujertunut, toivoton.

Olimme valmistautuneet alun perin kylpyhuoneen rakentamiseen, ja joutuneet hyväksymään sen, että remontti laajeni myös alapohjaan. Mutta nyt tilanne oli se, että lähes puolet koko talosta olisi täydellisesti peruskorjattava.


Uusi reklamaatio myyjäosapuolelle lähetettiin sähköpostitse 5.6.2009.
”Hei!
Aloitimme remontin purkutöin ja havaitsimme nyt, että alapohjan vauriot eivät ole ainoat, jotka vaativat välittömiä massiivisia korjaustoimenpiteitä.

Ns. leivinuunihuoneen katosta löytyi kosteusvaurion merkkejä. Nämä ovat lähtöisin yläkerran huoneesta asti. Aloimme purkaa siis myös yläkertaa ja sen seinä/katto/lattiarakenteita. Paljastui muun muassa, että ilmeisesti katto on korjattu virheellisesti poistamatta vanhoja vesivuodon tai kondensiokosteuden vaurioittamia materiaaleja. Näin ollen ne ovat homehduttaneet ja vaurioittaneet ulkoseinän, lattian ja katon.

Yläkerran ikkunan kohdalla kantavista rakenteista on osa mätääntynyt täysin ja itse ikkuna taitaa olla "kantavana rakenteena" joka pitää vesikaton linjassaan. Ikkunan kiinnityskin on tehty rimoilla ja uraetaanivaahdolla täysin läpimädäntyneeseen puuhun, ulkoseinän eristeet ovatkadonneet/valuneet/maatuneet ajan saatossa, siellä ei ollut joissain paikoissa eristeitä ollenkaan. Lisäksi totesimme, että ulkoseinän uusi verhoilu on tehty hyvän rakennustavan vastaisesti, sieltä ei löydy tuuletusrakoa.

Tämä voi osaltaan johtaa vielä uusien kosteusvaurioiden löytymiseen ulkoseinien rakenteista. Tänään Heinolan kaupungin ympäristötoimistolta kävi tarkastaja tutkimassa paikkoja ja erityisesti home- ja sienikasvustoja, ja hän oli suoraan sitä mieltä, että rakennus tällaisenaan ilman massiivisia korjaustoimenpiteitä on asumiskelvoton.


Toki vauriot ovat näkyvillä vasta toisella puolella taloa, toista puolta kun ei ole vielä tutkittu. Hän suosittaa, että toinenkin pääty tutkitutettaisiin. Saamme hänen raportin ensi viikon aikana, voimme lähettää sen teille luettavaksenne mikäli tahdotte.

Mutta näiden asioiden valossa kaikki pahimmat pelkomme ovat käymässä toteen; löysimme talosta juuri sellaisia vaurioita joita emme voineet odottaa siellä olevan. Näiden seikkojen takia ainoa järkevä vaihtoehto lienee kaupan purku, jota me aiomme vaatia.

En usko, että mikään korvaussumma olisi riittävän kattava korjaamaan vahinkoja, ja muita kuluja mitä tästä aiheutuu meille mm. väliaikaisen asunnon etsimisestä ja hyvin laajamittaisesta remontista, jossa asiantuntijoiden mukaan talo on käytännössä purettava kattoa ja runkotolppia myöten, jopa osa niistä on uusittava.


Saatte halutessanne tätä viestiä tarkemman reklamaation koskien rakenne- ja rakennusvirheitä, mutta yksistään jo se, että kiinteistöä ei voi käyttää siihen tarkoitukseen mihin se on ostettu (elikkä asumiseen) on riittävä peruste kaupanpurkuun.

Tahdomme vain tiedottaa teitä mahdollisimman pikaisesti tilanteesta ja missä tässä mennään. Teemme teille myöhemmin joka tapauksessa tarkempien selvitysten jälkeen purkuilmoituksen yksilöityämme purkuperusteena olevat virheet. Toki voimme pyytää myös Lahden Keskuskauppakamarilta virallisen tavarantarkastajan paikalle tutkimaan kaupan kohteen, mutta emme usko, että tämä teille aika kallis toimenpide olisi tarpeen, sillä paljas
amatöörin silmäkin näkee, että kiinteistössä on selkeä perustavanlaatuinen laatuvirhe joka on laajuudeltaan sitä luokkaa, että pelkkä pintaremontti ei riitä.

Alapohjan osalta olimme siis valmistautuneet isompaan remonttiin mitä alun alkaen suunnittelimme kiinteistöä ostaessamme, mutta koko talon purkaminen ei kuulu suunnitelmiimme. Tietenkin kaupan purkamisen yhteydessä palautamme aiemmin sopimamme hyvityssumman alapohjasta.

Mari ja Tero Mäki”


Tästä alkoi todellinen viivytystaistelu.

Saimme 9.6.2009 vastauksen, joka oli ilmeisesti käynyt jollakin toisellakin oikoluvussa, koska sähköpostiviesti muotoiluineen näytti tältä:

”Ihmettele niitä lahovaurioita siellä yläkerrassa ja sitä myös että miksi vesikattourakoitsiat eivät meille ilmoittaneet mitään lahovaurioista sillä heidän olisi pitänyt huomata yläpohjan eristeistä jos ne olisivat maatuneet tai lahovaurioituneet koska he lisäsivät sinne puhallusvillaa. Itse emme ole koko katolla käyneet. Urakoitsia oli Markkinointi Feston Oy.Meillä ei ole minkään laista mahdollisuutta kaupanpurkuun sillä me jouduimme kiinnittämään pankille tämän nykyisen talomme siihen kun maksoimme teille sen 37800 euroa. Emmekä saa enään lisää kiinnityksiä.Eikä meidän tuloilla pysty maksamaan minkäänlaisia pankkilainoja.Niin kun jo aikasemmin totesimme että jos nämä kosteus ja lahovauriot olisi olleettiedossamme emme olisi laittaneet koko taloa myyntiin. Eikä kummallekkaan osapuplelle olisitullut näin isoa harmia ja pahaamieltä.Kuntokartoittajien pitäisi mennä myös pintaa syvemmälle että ei tällaisia harmeja pääsisi tulemaan. Minä voin myöntää jos olen tietämättömyyttäni jotain rakennus virhettä tehnyt.Ulkovuorausta tehdessämme sinne jätettiin 22mm ilmarako.Vieläkin ihmettelen mistä se kosteus on sinne seinään ja kattoon voinut mennä.Niin kun tässä aikasemmin jo mainitsin vesikaton uusimisen suoritti rakennusliike MarkkinointiFeston Oy heidän olisi pitänyt nähdä jos siellä väli katossa on jotain semmoista mikä ei sinnekuulu. (laho, kosteus, home)Emmekä me halua tässä asiassa pakoilla mitenkään vastuuta, mutta asiat ovat niin kuin olentässä selonteossa sanonut. Terveisin*myyjäosapuolien nimet* ”


Vastaukseni ei enää ollut kovin ystävällinen, vaan sorvasin siitä sellaisen kun suinkin kykenin ilman, että räjähdin totaalisesti;

"Hei!
Mikäli olette tyytymättömiä Feston Oy:n suorittamaan kattoremonttin tasoon tai tiedotukseen, voitte ottaa yhteyttä kyseiseen yritykseen itse. Olette joka tapauksessa itse työn tilanneet ja mahdollisesti sitten jättäneet laadun valvomatta. Mikäli kyseinen yritys on tehnyt virheellisiä korjauksia, se ei ole meidän syy tai ongelma.


Jos taas olette tyytymättömiä kuntokartoitukseen, voitte ottaa yhteyttä kuntokartoittajaan, tai kuntokartoituksen tilanneeseen henkilöön/tahoon (Tässä tapauksessa siis joko te itse tai
kiinteistönvälittäjä/välitysfirma?) Toki pintapuolista tutkimusta tarkempi kartoitus olisi todennäköisesti ehkäissyt tämän tilanteen, mutta sitä ei tilattu. Tämäkään ei ole meidän syy tai ongelma.

Mikä teidän vakuutusyhtiönne on? Meille kerrottiin meidän vakuutusyhtiöstämme Pohjolasta, että myyjällä on vastuuvakuutus viideksi vuodeksi tällaisten tilanteiden varalta. Eli kaupanpurku ei ole sellainen asia, johon joko on varaa tai ei. Kaupanpurku on meille ostajille lakisääteinen oikeus jos muu mahdollinen hyvitys ei tule kyseeseen. Teillä on mahdollisuus siis hakea apua omasta vakuutusturvastanne, mutta sekään ei ole meidän asia...


Nämä tiedot ihan vain teidän eduksenne, mikäli ette jo ole ottaneet yhteyttä edellämainittuihin kolmeen tahoon.


Olemme toki pahoillamme, että tilanne on tällainen, mutta me emme ole syyllisiä tilanteeseen, ja meilläkään ei todellakaan ole varaa siihen, että olemme ostaneet kiinteistön käypään hintaan, ja kiinteistön arvo tällä hetkellä ei ole tontin arvoa korkeampi. Joka tapauksessa, olitte olleet tietoisia vioista eli ette, olette myyjinä vastuussa nyt löytyneistä laatuvirheistä. Mikäli emme kykene tätä sopimaan henkilötasolla, voimme toki ottaa yhteyttä uudestaan lakiteitsekin, jolloin edessä on taas se tilanne, että mahdollinen käräjäoikeuden päätöksen saaminen tälle kaupalle/sen purkamiselle kestää vuosia ja nielee pahimmillaan kymmeniätuhansia euroja oikeudenkäyntikuluja.


Mikäli virhe ja sen peittely on ollut tahallinen teko, olette velvollisia korvaamaan oikeudenkäyntikulujen ohelle muutkin mahdolliset vahingot, mm. meidän vuokrakulumme, sillä kiinteistö tällä hetkellä ei ole asumiseen soveltuvassa kunnossa, ja myös esimerkiksi mahdolliset lääkäri- ja sairauskulut mitä homealtistuminen on meille aiheuttanut. Pakko sanoa, että uskon vahvasti virheen olleen teidän tiedossa, tai vähintäänkin sellainen, josta teidän olisi pitänyt olla tietoinen. Löytämämme vauriot ovat sellaisia, että ne kattoremontin ohella on täytynyt huomata myös ikkunoita, ulkoverhousta ja sisäseinien panelointeja uusittaessa. Olette antaneet meidän ainakin ymmärtää, että ne ovat *myyjän aviomiehen* suorittamia töitä.


Ette tahdo pakoilla vastuuta? No se on hyvä. Mutta pelkästään se, että levitätte kätenne ja sanotte, että "Harmin paikka, kun näin sattui, ikävää vaan että meillä ei ole varaa" ei riitä tässä tilanteessa. Ei riitä niin mitenkään päin.


Kaupanpurku on ainoa realistinen ja järkevä tapa toimia tässä tilanteessa, ja kaupanpurku tässä on tuloksena, joko helposti tai vaikeammin"



En tiennyt, että olin niin pahasti väärässä.
En tiennyt, että kaupanpurkamisen esteenä voi todella olla myyjäosapuolen levitetyt kädet ja toteamus, että heillä ei ole varaa…


Löydettyämme noin isot vauriot tajusimme, että emme voi asua edes talon toisessa päässä, joka oli osastoitu erilleen pahemmin vaurioituneesta osasta. Hankin meille mahdollisimman pikaisesti edullisimman kerrostalokolmion, minkä löysin Heinolasta heti vapaana. Muutimme

mahdollisimman pikaisesti tähän väliaikaiseen asuntoon kesäkuussa 2009. Laskettu aika toiselle lapsellemme oli elokuussa 2009.

Otimme yhteyttä tuttavamme suosittelemaan erittäin ammattitaitoiseen lakimieheen, joka on erikoistunut nimenomaan kiinteistöriitoihin. Lakimies reklamoi myyjäosapuolta 23.7. 2009 ilmoittaen samalla tulevasta rakennekatselmuksesta, jonka suoritti 7.8.2009 asiantunteva rakennusinsinööri.


Myyjäosapuoli taas valitsi edustajakseen lakimiehen, joka oli aiemmin ensimmäisessä hinnanalennussopimuksessa ollut välillämme oleva ”neutraali osapuoli”. Hän ei saapunut paikalle katselmukseen.


Tässä vastaus uuteen reklamaatioon, jonka sain vastapuolen kelkkaan hypänneeltä lakimieheltä: Mustalla kirjoitettu on vastaus lakimieheltä, lihavoidut ovat oma vastaukseni.


Viitaten kirjeeseen 7.10.2009 totean *myyjäosapuolen nimi* puolesta seuraavaa. Päämieheni käsityksen mukaan 7.8.2009 pidetyssä katselumuksessa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, jotka oikeuttaisivat ostajan esittämään lisävaatimuksia.
Ai miten niin?
Kiinteistökauppaan liittyvät riitaisuudet on sovittu toukokuussa allekirjoitetulla sovintosopimuksella, jossa myyjä on korvannut ostajille37.800 euroa. Tuossa sopimuksessa on todettu sovinnon ja hinnanalennuksen käsittävän kaikki kaupan kohteen ominaisuudet mukaan lukien seiniin kohdistuvat korjaukset.
Ei vaan nimenomaan alapohjan vaurioita. *lakimies* yritti saada meidät allekirjoittamaan sopimuksen, jossa tuo korvaussumma kattaisi täysimääräisesti kaiken, mutta tiukkasanaisesti neuvottelin hänen kanssaan tunnin verran (valitettavasti) puhelimessa, ja äärettömän selvästi ilmoitin, että en allekirjoita sopimusta jolla "myyn" oman oikeusturvani seuraavalta yli kolmelta vuodelta, kerran myyjien vastuuaika on 5v. Seinien korjaukset koskivat nimenomaan alapohjan kosteusvauriosta seuranneita vahinkoja, jotka olisivat mahdollisesti kapillaarisesti nousseet seiniin, eivät ne ole kyllä katolle asti kiivenneet...
Ostajat ovat asuttaneet kiinteistöä lähes kaksi vuotta ja kauppakirja on allekirjoitettu 17.12.2007. Mikäli kiinteistö olisi vaurioitunut tuona aikana vaastaavat siitä luonnollisesti ostajat.
Kahdessa vuodessa ei tuollasta lahovauriota saa aikaseksi kukaan eikä mitenkään. Tämä lienee selvää jokaisen mielestä. Luonnollisesti emme myöskään ole voineet tehdä rakennusvirheitä edellisen omistajan aikana.
Mikäli vastoin käsitystämme katsottaisiin kaupan kohteessa olevankorvaukseen oikeuttava virhe, on se sellainen, josta myyjät eivät ole tienneet mitään kauppaa tehtäessa. Maakaaren
mukaan ns salainenvirhe ei oikeuta ostajaa esittämään vahinkgonkorvausvaatimusta välillisistä vahingoista.
No, jos ei ole tiennyt, että läpimätään lankkuun ei voi uutta lyödä kiinni, niin sitten ei ole tiennyt... Tai sitten Aviomies on vaimoltaan pimittänyt, mutta se ei liene meidän ongelma.
Todettakoon, että myyjille ei ole tässä vaiheessa esitetty selvitystä, miten aiemmin maksettu hinnanalennus 37.800 on käytetty. Myyjänkäsityksen mukaan tämä summa riittää hyvinkin kattamaan nyt esitetyt vaatimukset.
Sillähän ei ymmärtääkseni ole mitään väliä miten rahat on käytetty/käytetään, vaan se on oma asiamme. Toisekseen selvitystä ei ole edes pyydetty. Ja kolmannekseen, asia on sovittu ja sillä selvä. Tosin sopimuksessa ei tainnut olla mainintaa siitä, että meidän lisäksi heilläkään ei pitäisi olla siihen enää jälkikäteen nokan koputtamista.
Aiemman sovinnon tarkoituksena on ollut kummallakin osapuolella sopia asia lopullisesti.
Niin, alapohja on sovittu lopullisesti, se oli tarkoituksemme.
Korvattuun summaan on päädytty myyjienpuolelta heidän maksukykynsä mukaan eikä heillä ole ottaen huomioon tämän hetkinen elämäntillanne mahdollisuutta suorittaa lisäkorvausta.
Mitäs tämä mihinkään liittyy? Heidän varallisuus/varattomuus ei ole meidän ongelma.
Todettakoon vielä 17.12.2007 allekirjoitetun kauppakirjankauppahinnan olleen 115.000 tuhatta, jota kauppahintaa on sittemin alennettu 37.800 eurolla joten kauppahinnaksi on jäänyt 77.200.
Onko 77.200 käypä hinta asumiskelvottomasta talosta? Epäilen.
Rakennus on rakennut vuonna 1939 sen ollessa tällä hetkellä 71vuotias. Ostajien olisi tullut ymmärtää kauppa solmiessa ja sovintosopimusta allekirjoitettaessa ottaen huomioon kiinteistön ikä ja siinä suoritetut korjaukset, että rakennus onosittain teknisen käyttöikänsa loppupuolella ja sen vaativankorjausta.
Eli siis talo, joka on korjattu monin osin olisi pitänyt ymmärtää peruskorjausta vaativaksi ja osin asumiskelvottomaksi? Miksi siitä ei sitten kerrottu meille? Myyjähän on velvollinen kertomaan, ja esimerkiksi kuntokartoituksessa sanottiin, että korjaamisen ja uusimisen tarvetta ei ole.
Edellä kerrotulla perusteella sovintosopimukseen päättynyt vaatimus ja sen jälkeen nyt esitetty lisävaatimus ovat tulleet myyjille täytenä yllätyksenä eivätkä ne vastaa heidän oikeustajuaan.
OIKEUSTAJU?!?!?!?! Minun oikeustajuani ei vastaa se, että voidaan myydä talo jonka viat ja virheet on peitelty ja piiloiteltu laajamittaisesti, valehdella suoraan meille ja kuntokartoittajalle/kiinteistövälittäjälle, ja sitten kun viat paljastuvat niistä korvausten
vaatiminen tulee täytenä yllätyksenä... Ja varsinkin kun vielä sopimustilaisuudessa alapohjan ostalta kyselimme (ja lakimieskin kyseli) että eihän siellä mitään oletettavasti enää ole, ja ei kuulemma ole.

30.10.2009


Välitin yllä olevan viestin omalle lakimiehellemme seuraavin saatesanoin:

”Ja tosiaan, *myyjäosapuolen lakimies* jääväsi itsensä silloin sopimuksen allekirjoitustilanteessa. Hän ei kuulemma myöskään ollut kummankaan edustajana vaan neutraalina välittäjänä, tosin *myyjäosapuoliennimi* maksoivat hänelle palkkion.
 

Hämmästelin jo sopimusneuvottelujen aikana, että miten hän väänsi niin kovin myyjäosapuolen etua. Hän myös hämmästyi ja takelteli kovasti kun kysyin prosentteja siitä, että miten iso osa hänen hoitamista jutuistaan päätyi niin, että sopimussumma kattoi koko kiinteistön ja milloin vain havaitut viat... Hän kysyi silloin, että onko meillä oikeusapua. Eli mielestäni hän on koko ajan selkeästi ollut myyjäosapuolen puolella. Hän joko oikeasti ei muista mitään tai sitten ei halua muistaa...

Mutta ihmeellisesti ne asiat on vääristyneet, joko *lakimiehen nimi* tai *myyjäosapuolten nimet* päässä... Hankala lähteä selvittämään tuollaista sotkua. Joka tapauksessa heitä ei ole harhaanjohdettu, olemme koko ajan selväsanaisesti ilmoittaneet, että emme missään nimessä olleet luopumassa oikeudestamme vaatia lisäkorvauksia mikäli jotain uutta ilmenee.

Mikäli kaipaat jotain tarkennuksia lakimiehen/myyjäosapuolten puheista sopimuksentekoaikaan, voit soittaa tai lähettää mailia minulle.

Ystävällisin terveisin Mari Mäki”

Tässä kohtaa olo alkoi tuntua siltä, että olemme tempautuneet johonkin käsittämättömään absurdiin sirkukseen.

Emme tienneet mitä tehdä, tai miten toimia. Aloimme suunnittelemaan haastehakemusta, koska asia ei edennyt. Jääväsimme lakimiehen toimesta vastapuolen avustajan, koska edellä olevin perustein hän ei selkeästi voinut edustaa kumpaakaan osapuolta, kun oli itse itsensä jäävännyt jo aiemmin. Jatkoimme vuodenvaihteen aikaan purkutöitä, jotta saisimme selville kaikkien vaurioiden koko laajuuden.

Haaste annettiin vastaanottajille tiedoksi 13.1.2010.
Pyysimme vastausta vastapuolelta 15.3.2010 mennessä, mutta vastausajan päättyessä tilalle tuli vain pyyntö vastausajan pidentämiseen: lakimies on vaihtunut ja nykyinen on saanut toimeksiannon vasta edellisellä viikolla, eikä vielä ole perehtynyt asiaan riittävästi… Tämä kaikki tuntui vain ajan pelaamiselta.

Viimein erinäisten viivytysten ja istuntojen lykkäämisen jälkeen päädyimme aivan loppuvuodesta 2010 oikeuden valmisteluistuntoon asti, jossa saimme selvitettyä asian uudella hinnanalennuksella. Kaupan purku ei tullut kyseeseen, koska myyjäosapuoli oli varaton. Hinnanalennukseksi sovittiin 29 000€. Tämä yhdistettynä aiemmin sopimaamme hinnanalennussummaan jätti kiinteistön arvoksi kaupantekohetkellä 48 200 euroa.

Jälkeen mainittua hinnanalennussummaa emme ole saaneet.
Myyjäosapuolet lupasivat maksaa 5000€ "keväällä", oletin heidän tarkoittavan kevättä 2011. Se kevät ei ole tullut vieläkään. Saamme kuukausittain ulosoton kautta n. 110€, joka ei riitä edes myyjäosapuolen meille velkaa olevan summan viivästyskorkoihin.

Intro trolo trolo loooo!


Minulle on sanottu monta kertaa, että minun pitäisi perustaa blogi tästä hometalosotkusta. Että osaan kuulemma kirjoittaa kivasti ja elävästi. Huumorilla jopa, vaikka ei tämä paljon naurata.

Tietenkin on parempi nauraa, kun alkaa itkemään. Sillä siitä itkusta ei kyllä tulisi loppua.
Nyt kun päätin aloittaa tämän blogin, en kuitenkaan saa sanaa suustani. Tarjoan teille siis jaarittelun ja läpätyksen sijaan kompaktin videopätkän. Tuossa video on kuvattu hometalollamme, ja palanen mitä käsissäni rusentelen ei ole pahvia. Se on osa ulkoseinän kantavia rakenteita.





Casa Pascaa, s'il vous plaît :D